torstai 31. heinäkuuta 2014

Kääk, jännittää

Huomenna se alkaa, se uusi arki. Yli 3 vuotta täs ollaanki vietelty kotiäidin arkea, ja huomenna se arki vaihtuu toiseen. Huomenna meen takas töihin ja lapsetkin pääsevät hoitoon. Jännittää, oksettaa, paniikki iskee, mutta kaikesta huolimatta oon ihan innoissaan. Pääsen painaan duunia mistä tykkään, ja lapsetki on edelleen aikas lähellä ;) Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.. Hiljenen hetkeksi, mutta luulenpa et kunhan arki alkaa rullaamaan, palaan entistä innokkaampana takaisin myös tänne bloginkin puolelle. Mutta nyt shhhhhh.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Hyvä lapsuus

Teksti kopioitu, tummennetuilla omat lisäykset! Tämä pisti silmään facebookissa ja niin samaa mieltä, että pakko jakaa myös omassa blogissa!

"Lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen nimeää asiat, joita lapsi tarvitsee hyvään kasvuun ja lapsuuteen:

1. Paljon rakkautta. Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että on varauksetta rakastettu ja tuottaa vanhemmilleen iloa juuri sellaisena kuin on. Lapsi ei voi koskaan saada liikaa rakkautta, ja myös ne rajat on rakkautta lasta kohtaan!

2. Riittävän hyvää varhaista vuorovaikutusta, lapsen ehdoilla elämistä. Korostan tätä lasten ehdoilla elämistä, sillä ruokailut ja unet täytyy rytmittää lasten mukaan eikä toisinpäin. Kun lapsi on tyytyväinen voi niiden kanssa tehdä mitä vain, sillä silloin ne ei turhaan kiukuttelekaan ;)

3. Äidin ja isän, vaikka he eivät asuisikaan yhdessä. Jos lapsella ei ole isää tai häneen ei ole kontaktia, on hyvä, että lapsi voi luoda isää koskevia mielikuvia ja puhua niistä. Hieman rajaava, voisi olla myös toisinpäin, tai nykypäivänä kaks isää tai äitii. Kantaa en ota asiaan enempää, mutta minusta tärkeintä on se että lapsilla on järkeviä, rakastavia aikuisia ympärillä oli ne sit vanhempia, isovanhempia tai tätejä ja setiä! Kunhan roolimallia on mahdollista saada niin naisen kuin miehenkin puolelta.

4. Turvallisuuden kokemuksen, elämää ennakoitavassa maailmassa. Luottamusta siihen, että aikuinen auttaa häntä selviämään tunnekuohuista hylkäämättä. Lapset opettelevat vasta käsittelemään tunteitaan, ja tarvii niissä hirveästi tukea ja apua. Meillä ainakin Eelis saattaa olla niin onnellinen tai esim jännittynyt ja saattaa silloin käyttäytyä jopa aggressiivisesti, eli ei vain osaa suhtautua niin äärimmäisiin tunteisiin. Kun jostakin tulee pahamieli on vaikea ymmärtää sitä miksi itkettää, niin silloin se vanhempi kertoo ja selittää miksi lapsi tuntee niin. Mielestäni aikuisen tehtävä on olla aina se tuki ja turva, lapsella täytyy olla turvallinen tunne yrittää ja kokeilla uusia asioita tietäen että vanhempi on vieressä ja aina tukena tapahtui mitä tahansa.

5. Rajoja. Rajat antavat lapselle aikaa kasvaa ja kehittyä rauhassa. Kuten aiemmin sanoinkin, rajat on myös rakkautta. Ilman rajoja on hankala kasvattaa lapsesta tasapainoista ja syy-seuraussuhteita ymmärtävää yksilöä.

6. Ikäistensä seuraa. Ikätoverit ovat välttämättömiä sosiaalistumiselle, itsetunnolle ja ryhmässä olemisen taidolle. Lapset tarvii ikäisiään niin oppiakseen sosiaalisia taitoja kuin myös kehittyäkseen mallioppimisen kautta, sellaisia taitoja mitä vanhempien on hankala lapselle opettaa ja lapsen on parempikin oppia niitä leikkien tuoksinnassa, kuten lelujen jakaminen tai ettei toiselta voi ottaa kädestä. Vertaisoppiminen onkin ihan huikeaa, mitä omissa lapsissa ainakin huomannut. Erin seuraa isoveljeä alati ja sen touhuja, ja toistaa tekemisiä perässä jotka oppiikin paljon varhemmin kuin Eelis on hoksannut kokeillakaan.

7. Suvun ja juuret. Identiteetin muodostumiselle on tärkeää tietää, mistä on tullut. Tää lienee sit isompana, mut mielestäni perhe ja suku on tärkeitä, on hyvä tietää ja tuntea ihmisiä, siten et turvaverkko ja lähipiiri on laaja. Oppii myös ymmärtämään ja arvostamaan omia juuriaan. Kai tääkin on jollain tapaa luontainen vaihde jokaiselle, viimeistään aikuisiällä tahtoo tietää ees jotakin suvustaan ja juuristaan. "

Paljon hyvää asiaa, ja mielestäni tään Lastenpsykiatrin dosentin Jari Sinkkosen artikkeleja ja kirjoja ois mielenkiintoista lukea enemmänkin! Kasvatustieteiden opintojen yhteydessä näihin hieman perehdyinkin ja kyllä tää mies puhuu nii asiaa :) - EIKÄ MUUTEN OLLU MAKSETTU MAINOS TÄÄKÄÄN!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Buzzador; BIC

Soleil Bella, se on tään kesän hitti. Pääsin buzzaamaan ajopäätä, joten ei muutako sääret kesäkuntoon! Paketti saapuikin viime viikolla ja ekat testerit onki jaettu. Itse en tuhlaile kovin sheivereihin, rainbown pinkki on paras mut kyl tää Bic, Soleil Bella hakkas Rainbown sheiverin satanolla! Tosi ihoamyötäilevä kun neljä terääkin ja sit paketissa tullut Big Soleil Lady geeli oli kans tosi hyvä. Säästyipä sääret ikuisilta punaisilta näpyiltäkin ajelun jäljiltä!

LYHYESTI (kopioitu suoraan Buzzadorin kampanjainfosta)

Ajopää jossa 4 liikkuvaa terää - Seuraa kehon muotoja ja vähentää ihoon kohdistuvaa painetta.

Liikkuva pää - Ihanteellinen herkille ihoalueille, kuten kainaloille ja polvitaipeille.

Kosteuttava - Pehmentävä voidenauha, jonka kookosmaito takaa ihonmyötäisen ja pehmeämmän ajon.

10-15 ajokertaa - Ajopäätä voidaan käyttää 10-15 kertaa.

Turvallisempi ajo - Kumimaisilla otepinnoilla varustettu pitkä ergonominen varsi.

Hinta - Saatavilla tavarataloissa ja päivittäistavaraliikkeissä. Hinta noin 8 € / 3 ajoter

Toimin siis buzzadorina, eli toisinsanoin tuotetestaajana ja testailen erinäisten kampanjoiden tuotteita ja kerron rehellistä mielipidettä sit tääl blogissa tai esim facebookissa. Lisää tietoa toiminnasta buzzadorina löydät aiemmasta postauksestani täältä.

Ei mulla tällä kertaa muutako adios! 

torstai 17. heinäkuuta 2014

RanuaZoo.

Voitteko kuvitella? Tästä reissusta lienee ainakin kaksi kuukautta enkä ole saanut näitä kuvia julkaistuksi? Ääh, aivan turhauttaa tää minun saamattomuus, vaikkakin oonkiun nuita koulu- ja työsuunnitelmia saanutkin ees aloteltua näin kesän aikana. Käväsimmä päiväretken siis ranuan eläinpuistossa koko poppoo, lisäksi oma äitini tuli myös mukkaan seuraksemme :) Muutamia kuvia siis sieltä täältä, tämä olkoon siis hyvin kuvapainoitteinen postaus!

Sellainen päivä se. Mukaan mahtui paljon eläimiä, sillä sää oli suotuisa. Ihanan keväinen lämmin, mutta ei vielä liian helteinen joten eläimet olivat hyvin näkösällä ja kävivät ihmettelemässä ja touhuilemassa ympäri häkkejään. Harmittavasti eläinten ruokintanäytökset alkoivat vasta kesäkuussa, sekä kotieläinpiha ammotti tyhjyyttään, mutta näimme kuitenkin edes kun pikkukarhu yritti syödä omenaa kipeällä tassullaan(oli loukannut leikkiessään). Puistokierroksen jälkeen ajelimme sähkö?autoilla ja kaivurilla ja leikimme tovin leikkipuistoissa.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kauneuskirurgia.

Ulkonäkö? Mitä se merkitsee? Ei se ulkoinen olemus vaan se sisäinen kauneus, mutta riittääkö se sittenkään? Entä jos ei riitä itselleen, vaikka muille riittäisi kyllä varmasti. Mie viihdyn omassa kehossa, mutta jotain puuttuu.. Toiset sanoo ettei enää tarvis näyttää hyvältä kun on jo se mies ja kaikkee, mut ite tahon näyttää hyvältä just sen takii ku mulla on se mies ja tahon et muut kattoo et vitsit sillä on upea vaimo, ja lasten jälkeenkin on jaksanut huolehtia itsestään.

Nykysin arvostan omaa kroppaani, vaikken ookaan sitä aina tehnyt. Nykyisin huyolehdin siitä liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla, sekä riittävällä nesteytyksellä. Oon oppinut elämään myös niiden heikoimpien osa-alueideni kanssa, kuten rumien pottuvarpaideni kanssa (joissa ei ole ees varpaankynsiä tällä hetkellä), enää ei häiritse leveät kynnet sormissa tai pulisongeiksi saakka kasvava tukka, ohuet huulet tai suora sivuprofiili.

Ne on niitä heikkouksia, niitä mistä minut erottaa muista, niitä piirteitä, jotka tekee musta yksilön, ainutlaatuisen ihmisen. Se, että syntyessään mulla oli halkio ja kaikkien leikkausten jälkeen yleensäkään pystyn puhumaan selkeästi ja omistan suoran hammasrivistön on jo enemmän kuin kukaan osasi odottaa.. Vuosien hammasprojektien jälkeen ois yks implantti laitattaa suuhun, mut muuten minun hampaatkin on hyvät. Valkaistahan ne vois, mutta en katso sitä ajankohtaiseksi ainakaan toistaiseksi.

Jokainen kauneusvirhe ja epäkohta on osa minua, niiden kanssa oppii elämään ja niitä alkaa arvostamaan eritavalla.Mutta näin kahden lapsen äitinä, 2,5vuotta imettäneenä on minussa jotain jonka tahdon korjata.. Ennen urheilullisen neidin varustus oli normaali, vaatteet näyttivät hyvältä päällä ja olo oli itsevarma. Nyt lasten jälkeen rintavarustuksen sijalla on ruttuiset ja roikkuvat lapaset ja vaatteiden istuvuus ilman tupla pushuppeja on mahdottomuus.

Kyllä, luittekin varmasti rivien välistä että tään postauksen on tarkoitus johdatella silikooneihin. Ja kyllä, mie tahon ne ja aion hankkia kunhan aika on oikea. Joku aattelee tässä vaiheessa, et kuinka pinnallista voi olla kun täytyy lähtee kirurgin veitsen alle, mutta tää on minun keho enkä viihdy tällä hetkellä 100%:sesti.

Tiedän, et kun palaan normi kuppiini silikoonien laitolla, on oloni huomattavasti parempi. Niin luitte oikein, normikuppiini, en siis havittele mitään megabosia Heidi Montag tyyliin. Urheilulla ja ruokavaliolla taisteltu kroppa kaipaa sen kohennuksen. Ja vaikka silikoonit laittaisinkin, ei se meinaa että olisin jotenkin myötämielisempi kauneusleikkauksia kohtaan, tai sitä että syöksyisin seuraavaksi botox jonoon tai nenäleikkaukseen.

Olen itseeni täysin tyytyväinen tällaisena kuin synnyin ja kasvoin, mutta rintani tahdon takaisin jotka lapseni veivät. Silikoonit on hinta siitä, että imetin lapsiani molempia yli vuoden ajan ja sillä turvasin heidän kasvua ja vastustuskykyä. En kadu hetkeäkään imetystä, ja tekisin saman uudelleen, sillä äidinmatio on mielestäni tärkeintä mitä pieni vastasyntynyt voi äidiltään saada.

Silikooneja en tule laittamaan kenenkän muun vuoksi, vaan täysin omasta halusta ja sydämestä, täysin itseäni varten. Ryhdikkyys, vaatteiden istuvuus ja ulkoinen olemus on mulle tärkeetä,siksi silikoonit on mulle se vaihtoehto ja sijotus jonka tiedän olevan kannattava, oma hyvä olo kropassa ja rintavarustus on sitä minun identiteettiä.

No mutta tällainen vähän erilainen ehkä hieman yllättävä postaus tällä kertaa! Eiköhän se tisseistä puhuminen riitä, ei muutako ihania hellekelejä kaikille ja nauttikaahan kesästä <3

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Lakkakakku.

Miehelläni oli vasta synttärit ja hän sai itse päättää millaisen kakun tahtoo. Hänen toiveestaan tein tällaisen lakkakakun <3 Pohja on tehty täysin perus sokerikakkupohjalla, mutta  lisäsin jauhojen sekaa hieman kaakaojauhetta, joten sain vähän tummemman pohjan.
Täytteeksi mieheni valitsi lakka-vaniljatäytteen, johon reseptin nappasin Kinuskikissalta(ylläri) ja oli muutes hyvää! Pursotukset on aikas karuja, mutta taas hieman harjottelua erilaisista.. Itselläni ei vaan riitä mielenkiinto ehkä liian pikkutarkkaan, kuha äkkiä vaan kermat päälle ja son siinä. Tällaista tällä kertaa, PUS.